Miten minusta tuli psykiatriakriittinen?

Olen ollut jo nuoresta saakka kova kritisoimaan ja kyseenalaistamaan hoitotyöhön liittyviä asioita. Lähdin alunperin opiskelemaan sairaanhoitajaksi juuri sen takia, että voisin muuttaa asioita parempaan suuntaan. Erityisesti potilaiden kohtelu on mielestäni ollut monessa paikkaa huonoa. Työskennellessäni nuorena kahvilassa, oli selvää että asiakkaita piti kunnioittaa ja kohdella ystävällisesti. Hoitotyötä ei jostain syystä nähdä useinkaan asiakaspalveluna. Sekin vaikuttaa paljon, hoidammeko potilaita, asiakkaita vai asukkaita. Kuten sairauksille antamamme nimet vaikuttaa miten niitä hoidetaan, vaikuttaa myös minkä nimen annamme potilaalle. Kokemukseni mukaan potilaita kohdellaan huonommin, koska he ovat hoidon kohteena. Asiakkaat taas määrittelevät itse, minkälaista hoitoa he tarvitsevat. Potilaita löytyy siis esim. sairaalasta, kun taas esim. A-klinikalla hoidetaan asiakkaita. Asukkaista puhutaan kun hoidettava asuu asumispalveluyksikössä.

Olen siis ollut aiemmin hoitokriittinen, ja nyt kun teen psykiatrista hoitotyötä, minusta on tullut myös psykiatriakriittinen. Eniten ajatteluuni on vaikuttanut keskusteluni useiden hoitoa saaneiden kanssa, ketkä eivät ole olleet tyytyväisiä. Koko ajan tehdään tilastoja, jotka näyttävät siltä, että psykiatrinen hoito paranee koko ajan, todellisuus on kuitenkin muuta. Minusta enemmän kirjaamisen ja tilastojen kehittämisen sijaan pitäisi keskittyä hoidon parantamiseen. Koen, että uudemmat (vastavalmistuneet) hoitajat kohtelevat potilaita paremmin kuin vanhat. Kyse on luultavasti osittain asenteiden muutoksesta. Lisäksi pitkään työskennelleet hoitajat usein kyllästyvät työhönsä. Eräs kollega sanoi hyvin, että myös hoitajat voivat laitostua jos ovat liian pitkään samassa työpaikassa. Minusta tärkeimpiä muutoksia mitä psykiatriseen hoitoon pitäisi saada ovat: lisää hoitajia, asenteiden muuttuminen ja potilaiden hoitaminen kokonaisvaltaisesti (josta puhuin edellisessä tekstissä). Uskon että suljetuilla osastoilla eristysten määrät vähenisi huomattavasti, jos olisi enemmän hoitajia jotka olisivat rauhoittamassa ja turvaamassa tilanteita.

Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon muutoksista, mitä kaipaan psykiatriaan, mutta tässä oli nyt pieni pintaraapaisu ajatteluuni. Aloin juuri lukemaan myös kirjaa ”Hajalla-onneton totuus psykiatrian nykytilasta”. Kerron myöhemmin myös ajatuksia, joita ko. kirja minussa herättää.

Erilaisia näkökulmia sairauksiin

 

 

 

 

 

Suomalaisessa yhteiskunnassa painotetaan sairauksien biologista puolta, myös psyyken ongelmissa. Mielenterveysongelmien taustalla ajatellaan olevan jokin aivoissa oleva ongelma. Jos ongelma on biologinen, silloin se pitää korjata lääkkeillä. Mielestäni lääkehoidon tärkeyttä painotetaankin aivan liikaa. Mitä muita näkökulmia sairauksiin sitten on olemassa? Yksi näkökulma on holistinen, jossa ihminen otetaan huomioon kokonaisuutena. Holistiseen näkemykseen kuuluu myös ihmisen henkisen puolen huomioiminen, lue lisää kuudesaisti.net

Esimerkiksi shamaanit katsovat sairauksia hyvin erilaisesta näkökulmasta:

There are only 4 basic causes of disease: losing your soul, chronic fear, spiritual intrusions and possessing spirits, disharmony.” (Lähde: awarenessact.com)

Itse toivoisin, että myös henkinen puoli otettaisiin enemmän huomioon ihmisiä hoidettaessa. Valitettavasti erityisesti mielenterveyspotilaiden kanssa henkisyys usein pistetään sairauden piikkiin. Uskon, että monilla juuri se henkinen puoli auttaa selviytymään vaikeista sairauksista. Itseäni on auttanut paljon elämässä esimerkiksi kohtaloon uskominen, vaikeudet on helpompi sietää, kun ajattelee että näin oli tarkoitettu. Logoterapiassa hyödynntetään juuri tällaista ajattelua. ”Vaikka fyysinen tai psyykkinen meissä sairastuisi, henkinen ei koskaan!” (logoterapia.fi)

Hoitotyön ammattilaiset usein hoitavat vain sairautta ja unohtavat ihmisen kokonaan. Uskon että olemme kuitenkin menossa pikku hiljaa parempaan suuntaan näissä asioissa. Toivon että tulevaisuudessa ihmiset saavat parempaa hoitoa, myös psykiatrisella puolella.