Masennus evoluutiopsykologian näkökulmasta. Luento Lapinlahden lähteellä 12.1.2019

Kyseisen luennon piti evoluutiopsykologian dosentti Markus J Rantala. Itsehän en ollut paikalla, koska sali oli tupaten täynnä. Onneksi luentoa pääsi seuraamaan livenä Facebookissa. Katso myös Heidi Tommilan kirjoitus aiheesta Mad In Finland sivustolla.

No mitä ajatuksia luento itselläni herätti? Luento oli minulle silmiä avaava. Huomaan itse ajatelleeni masennusta vain yhden tyyppisenä, että kaikilla masentuneilla olisi samat oireet. Terveydenhuollossa potilaiden masennusta tutkitaan usein lomakkeilla, yksi eniten käytettyjä mittareita on Beckin depressioasteikko, eli BDI. Nämä lomakkeet eivät huomioi ihmisten erilaisia tilanteita ja masennuksen moninaisia syitä. Kokeilinpa muuten huvikseni tehdä tuon BDI-kyselyn, sain 12 pistettä (lievä masennus). En siis ole masentunut, tämä kertoo vain sen, että testistä saa aika helposti pisteitä. Älä siis masennu, jos olet testin perusteella masentunut, heh..

Luennolla kuvattiin masennuksen eri tyyppejä, ja että näitä eri tyyppisiä masennuksia pitää hoitaa eri tavoin. Oli myös mielenkiintoista kuulla, että eläimilläkin on samantyyppisiä masennusoireita kuin ihmisillä. Esim. sosiaalinen eristäminen ja traumat masentavat myös eläimiä. Jopa lohet voivat masentua!

Tutkimusten mukaan ihmisten masennus on lisääntynyt. Itseäni kyllä mietityttää, onko masennus oikeasti lisääntynyt, vai onko sitä vain diagnosoitu enemmän? Sillä ovathan diagnoositkin lisääntyneet koko ajan. Rantala kertoi masennuksen liittyvän länsimaalaiseen elämäntyyliin, alkuperäiskansoilla masennusta ei esiinny. Luennolla puhuttiin myös matala-aktiivisessa tulehduksesta ja sen aiheuttamasta masennuksesta. Tulehduskipulääkkeet voivat siis helpottaa masennuksen oireita, vaikkeivat varsinaisesti paranna masennusta.

Masennusta voivat siis aiheuttaa monet eri syyt, ja siksi pitäisi hoitaa masennusta sen aiheuttajan perusteella. Luento vahvisti myös omaa näkemystäni siitä, että mielenterveyden häiriöillä on jokin tarkoitus. Masennuksen oireet tuntuvat niin loogiselta, aivan kuin masennus yrittäisi itse asiassa korjata ihmistä. Rantalan mukaan esimerkiksi itkemisellä on monia eri hyötyjä.

Rantala toi esille myös kriittisen näkökulman masennusläkkeisiin. Eläintutkimuksissa on osoitettu, että korkea serotoniinitaso tekee sellaisen olon, että mikään ei tunnu enää miltään. Ihmisille kuitenkin määrätään masennukseen paljon SSRI-lääkkeitä, jotka nostavat serotoniinitasoa. Aku Kopakkala kertoo kirjassaan Masennus – Suuri serotoniinihuijaus 2015, miksi ei suosittele SSRI-lääkkeitä. Kts. lisää Terve.fi artikkelista.

On virkistävää saada uusia näkökulmia mielenterveyden ongelmiin. Tautiluokituksia on hyvä välillä kritisoida, että saadaan parempaa hoitoa ihmisille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *