Miten minusta tuli psykiatriakriittinen?

Olen ollut jo nuoresta saakka kova kritisoimaan ja kyseenalaistamaan hoitotyöhön liittyviä asioita. Lähdin alunperin opiskelemaan sairaanhoitajaksi juuri sen takia, että voisin muuttaa asioita parempaan suuntaan. Erityisesti potilaiden kohtelu on mielestäni ollut monessa paikkaa huonoa. Työskennellessäni nuorena kahvilassa, oli selvää että asiakkaita piti kunnioittaa ja kohdella ystävällisesti. Hoitotyötä ei jostain syystä nähdä useinkaan asiakaspalveluna. Sekin vaikuttaa paljon, hoidammeko potilaita, asiakkaita vai asukkaita. Kuten sairauksille antamamme nimet vaikuttaa miten niitä hoidetaan, vaikuttaa myös minkä nimen annamme potilaalle. Kokemukseni mukaan potilaita kohdellaan huonommin, koska he ovat hoidon kohteena. Asiakkaat taas määrittelevät itse, minkälaista hoitoa he tarvitsevat. Potilaita löytyy siis esim. sairaalasta, kun taas esim. A-klinikalla hoidetaan asiakkaita. Asukkaista puhutaan kun hoidettava asuu asumispalveluyksikössä.

Olen siis ollut aiemmin hoitokriittinen, ja nyt kun teen psykiatrista hoitotyötä, minusta on tullut myös psykiatriakriittinen. Eniten ajatteluuni on vaikuttanut keskusteluni useiden hoitoa saaneiden kanssa, ketkä eivät ole olleet tyytyväisiä. Koko ajan tehdään tilastoja, jotka näyttävät siltä, että psykiatrinen hoito paranee koko ajan, todellisuus on kuitenkin muuta. Minusta enemmän kirjaamisen ja tilastojen kehittämisen sijaan pitäisi keskittyä hoidon parantamiseen. Koen, että uudemmat (vastavalmistuneet) hoitajat kohtelevat potilaita paremmin kuin vanhat. Kyse on luultavasti osittain asenteiden muutoksesta. Lisäksi pitkään työskennelleet hoitajat usein kyllästyvät työhönsä. Eräs kollega sanoi hyvin, että myös hoitajat voivat laitostua jos ovat liian pitkään samassa työpaikassa. Minusta tärkeimpiä muutoksia mitä psykiatriseen hoitoon pitäisi saada ovat: lisää hoitajia, asenteiden muuttuminen ja potilaiden hoitaminen kokonaisvaltaisesti (josta puhuin edellisessä tekstissä). Uskon että suljetuilla osastoilla eristysten määrät vähenisi huomattavasti, jos olisi enemmän hoitajia jotka olisivat rauhoittamassa ja turvaamassa tilanteita.

Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon muutoksista, mitä kaipaan psykiatriaan, mutta tässä oli nyt pieni pintaraapaisu ajatteluuni. Aloin juuri lukemaan myös kirjaa ”Hajalla-onneton totuus psykiatrian nykytilasta”. Kerron myöhemmin myös ajatuksia, joita ko. kirja minussa herättää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *